Siniristilippu nyt 102 vuotta!

Suomalaiset liput ja vaakunat ovat olleet läpi historian tärkeitä symboleita maamme yhteishengen ja oman kulttuurin luomisessa. Mutta mikä on näiden symboleiden historia?

Ensimmäinen (lähes) kansallinen tunnuksemme, punakeltainen vaakunaleijona, on peräisin vuodelta 1581. Silloin Suomesta tuli osana Ruotsin kuningaskuntaa suuriruhtinaanmaa, ja pitihän tämmöisellä maalla olla tunnus. 1800-luvulla, kun sitten olimmekin jo osa Venäjän keisarikuntaa, lippumme ja samalla koko Venäjän lippuina oli musta-valko-keltainen sekä Venäjän nykyinenkin valko-sini-punainen lippu. 1860-luvulla virisi keskustelu omasta lipusta, osaltaan kauppamerenkulun tarpeisiin. Kauppalaivoille haluttiin oma lippu, mutta yksimielisyyttä ei löytynyt. Oli puna-keltaisen leijonalipun kannattajia, toiset halusivat sini-valkoista. Itsenäistymisen yhteydessä sovittiin karmiininpunaisella pohjalla olevasta kultaisesta leijonasta, koristettuna yhdeksällä heraldisella ruusukkeella.

Eipä päättynyt lippuvääntö vielä tähän. Kun kevään 1918 sota oli ohi, ei voittaneiden valkoisten mielestä punalippu enää tuntunut hyvältä. Sitä kuitenkin käytettiin toukokuun 1918 lopulle saakka, kunnes 28.5. päädyttiin nykyiseen sini-valkoiseen ristilippuun. Tämä meille kaikille tuttu suomalaisuuden symboli nostettiin ensimmäisen kerran tankoon 29.5.1918.

Lipun risti on toki kristillinen symboli, mutta sen myös ajateltiin liittävän meidät Pohjoismaihin Venäjän vallan jälkeen. Lipun värit symboloivat Suomen valkeita talvia ja sinisiä järviä. Alunperin lipun sininen väri oli hieman laveasti määritelty ultramariini, mutta kangasmallien haalistuttua on lipun värejä määritelty useasti uudelleen ja nykyään lipun sininen on Pantone-värijärjestelmässä 294C.

Suomen lipun vaiheista kerrotaan myös Suomenlinna- ja Suomi-Finland-peleissä!

Suomalaisuuden superpäivät

Viikolla 20 on oikeat suomalaisuuden superpäivät! 

12.5. on Juhan Vilhelm Snellmanin syntymäpäivä ja 13.5.1848 oli Vårt land -laulun ensiesitys. Mutta ensin Snellmanin kimppuun...

 

J.V. Snellman

J.V. Snellmanin tausta ei varsinaisesti enteillyt uraa suomalaisuuden eturintamassa. Hän syntyi 1806 Tukholmassa eikä hän koskaan oppinut täydellisesti suomen kieltä. Mutta tätä oli suomalaisuusaatteen edistäminen 1800-luvun alkupuolella Suomessa muutenkin: ruotsinkielisen yläluokan ihmiset ”löysivät” uusissa oloissa kansallisuusaatteen, nyt osana Venäjän keisarikuntaa. Jotkut hurjimmista jopa alkoivat opetella perhekunnittain tavallisen rahvaan hyvin yksinkertaisena pidettyä suomen kieltä. Ei tämä aate tyhjästä ilmestynyt, taustalla olivat pääsääntöisesti saksalaiset filosofit Hegelin johdolla, jotka puhuivat kansallisvaltiosta.

Snellman opiskeli ensin Turun yliopistossa, mutta 1827 suurpalon jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin, Snellman sen mukana. Siellä hän valmistui filosofian maisteriksi 1832. Yliopistopiireissä kokoontui noihin aikoihin Lauantaiseura, jonka jäseniin kuului Snellmanin lisäksi mm. J.L. Runeberg ja hänen vaimonsa Fredrika, Elias Lönnrot, Zacharias Topelius sekä Fredrik Cygnaeus. Tässä ystäväpiirissä keskusteltiin ja väiteltiin suomalaisesta kulttuurista, syntyipä näistä ajatuksista myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Venäläisille sopi oikein hyvin, että Suomessa puuhasteltiin suomen kielen parissa, sen nähtiin katkovan yli puolituhatvuotisia siteitä vanhaan emämaahan Ruotsiin.

Suomen kieltä puhui 1800-luvun alkupuolella Suomessa äidinkielenään noin 85% väestöstä, mutta käytännössä koko hallinto, oikeuslaitos, koulutus ja kulttuuri oli ruotsinkielistä. Suomen kieltä kohdeltiin pitkään hyvin eri tavalla kuin ruotsia. Euroopan ”hullun vuoden” 1848 jälkeen suuriruhtinaskunnassa kiellettiin suomen kielinen poliittinen ja yhteiskunnallinen kirjallisuus. Ruotsiksi sai kirjoittaa lähes mistä vain, sillä eihän vallankumouksia tehdä eliitistä käsin, mutta uudet aatteet rahvaan käsiin joutuessaan voivat laukaista kuohuntaa.

Snellman oli ratkaisevassa roolissa, kun keisari Aleksanteri II antoi 1863 ns. kielireskriptin (onpas mukava sana!). Tämä tarkoitti sitä, että 20 vuoden siirtymäajan jälkeen suomen kielestä piti tulla maan hallinnossa tasa-arvoinen ruotsin kielen kanssa. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, mutta kun Alexander Järnefelt oli Kuopion kuvernöörinä 1884-88, vaihtoi hän ensimmäisenä valtionhallinnon aluejohtajana hallintonsa virkakieleksi suomen, mutta se on kyllä oman blogikirjoituksen arvoinen asia..

Toinen Snellmanin merkittävä teko oli 1860 käyttöön otetun oman valuutan markan irrottaminen Venäjän ruplasta vuonna 1865. Nyt olikin yhteiskunnallinen ura semmoisessa nousujohteessa, että hänet aateloitiin 1866. Loppuvuosien harrasteisiin kuuluivat mm. toimiminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä 1870-74. Hän kuoli 1881, hauta on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Kun seuraavan toteutat hautausmaaturismia siellä, Snellmanin hauta on osoitteessa V6-12-10. Ja esiintyypä Snellman myös peleissämme Suomi, Helsinki ja Savo.

Maamme - Vårt land 

Maamme laulu, alkuperäiseltä nimeltään Vårt land, on taustaltaan hyvin ei-suomenkielinen: sen kirjoitti Juhan Ludvig Runeberg 1846 ruotsiksi ja sen sävelsi saksalaissyntyinen Fredrik Pacius. Laulun ensiesitys oli 13.5.1848, kun Helsingin yliopiston oppilaat viettivät kevätjuhlaansa. Ensin marssittiin kaupungin keskustasta Kumtähden (eli Kumpulan) kentälle nykyisten Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien kainalossa, ja laulua laulettiin koko ajan torvisoittokunnan säestyksellä. Silloinkin opiskelijaelämä oli, no, kosteaa, väkijuomia nautittiin antaumuksella. Käännöksiä suomen kielelle tehtiin heti ensiesityksen jälkeen, nykyisen kieliasunsa se sai 1889. Kumpulan kentällä on laulun ensiesityksen muistomerkki.


Alla on Eero Järnefeltin luonnos Flora-juhla maalauksesta, joka kuvaa vuoden 1848 Floran päivän juhlaa Kumtähden kentällä. Kuvassa Fredrik Cygnaeus on juuri nousemassa puhujakorokkeella.