Suomalaiset liput ja vaakunat ovat olleet läpi historian tärkeitä symboleita maamme yhteishengen ja oman kulttuurin luomisessa. Mutta mikä on näiden symboleiden historia?
Ensimmäinen (lähes) kansallinen
tunnuksemme, punakeltainen vaakunaleijona, on peräisin vuodelta
1581. Silloin Suomesta tuli osana Ruotsin kuningaskuntaa
suuriruhtinaanmaa, ja pitihän tämmöisellä maalla olla tunnus.
1800-luvulla, kun sitten olimmekin jo osa Venäjän keisarikuntaa,
lippumme ja samalla koko Venäjän lippuina oli musta-valko-keltainen
sekä Venäjän nykyinenkin valko-sini-punainen lippu. 1860-luvulla
virisi keskustelu omasta lipusta, osaltaan kauppamerenkulun
tarpeisiin. Kauppalaivoille haluttiin oma lippu, mutta
yksimielisyyttä ei löytynyt. Oli puna-keltaisen leijonalipun
kannattajia, toiset halusivat sini-valkoista. Itsenäistymisen
yhteydessä sovittiin karmiininpunaisella pohjalla olevasta
kultaisesta leijonasta, koristettuna yhdeksällä heraldisella
ruusukkeella.
Lipun risti on toki kristillinen
symboli, mutta sen myös ajateltiin liittävän meidät Pohjoismaihin
Venäjän vallan jälkeen. Lipun värit symboloivat Suomen valkeita
talvia ja sinisiä järviä. Alunperin lipun sininen väri oli hieman
laveasti määritelty ultramariini, mutta kangasmallien haalistuttua
on lipun värejä määritelty useasti uudelleen ja nykyään lipun
sininen on Pantone-värijärjestelmässä 294C.
Suomen lipun vaiheista kerrotaan myös
Suomenlinna- ja Suomi-Finland-peleissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti