perjantai 29. toukokuuta 2020

Siniristilippu nyt 102 vuotta!

Suomalaiset liput ja vaakunat ovat olleet läpi historian tärkeitä symboleita maamme yhteishengen ja oman kulttuurin luomisessa. Mutta mikä on näiden symboleiden historia?

Ensimmäinen (lähes) kansallinen tunnuksemme, punakeltainen vaakunaleijona, on peräisin vuodelta 1581. Silloin Suomesta tuli osana Ruotsin kuningaskuntaa suuriruhtinaanmaa, ja pitihän tämmöisellä maalla olla tunnus. 1800-luvulla, kun sitten olimmekin jo osa Venäjän keisarikuntaa, lippumme ja samalla koko Venäjän lippuina oli musta-valko-keltainen sekä Venäjän nykyinenkin valko-sini-punainen lippu. 1860-luvulla virisi keskustelu omasta lipusta, osaltaan kauppamerenkulun tarpeisiin. Kauppalaivoille haluttiin oma lippu, mutta yksimielisyyttä ei löytynyt. Oli puna-keltaisen leijonalipun kannattajia, toiset halusivat sini-valkoista. Itsenäistymisen yhteydessä sovittiin karmiininpunaisella pohjalla olevasta kultaisesta leijonasta, koristettuna yhdeksällä heraldisella ruusukkeella.

Eipä päättynyt lippuvääntö vielä tähän. Kun kevään 1918 sota oli ohi, ei voittaneiden valkoisten mielestä punalippu enää tuntunut hyvältä. Sitä kuitenkin käytettiin toukokuun 1918 lopulle saakka, kunnes 28.5. päädyttiin nykyiseen sini-valkoiseen ristilippuun. Tämä meille kaikille tuttu suomalaisuuden symboli nostettiin ensimmäisen kerran tankoon 29.5.1918.

Lipun risti on toki kristillinen symboli, mutta sen myös ajateltiin liittävän meidät Pohjoismaihin Venäjän vallan jälkeen. Lipun värit symboloivat Suomen valkeita talvia ja sinisiä järviä. Alunperin lipun sininen väri oli hieman laveasti määritelty ultramariini, mutta kangasmallien haalistuttua on lipun värejä määritelty useasti uudelleen ja nykyään lipun sininen on Pantone-värijärjestelmässä 294C.


Suomen lipun vaiheista kerrotaan myös Suomenlinna- ja Suomi-Finland-peleissä!

tiistai 12. toukokuuta 2020

Suomalaisuuden superpäivät

Picture

Viikolla 20 on oikeat suomalaisuuden superpäivät! 

12.5. on Juhan Vilhelm Snellmanin syntymäpäivä ja 13.5.1848 oli Vårt land -laulun ensiesitys. Mutta ensin Snellmanin kimppuun...

 

J.V. Snellman


J.V. Snellmanin tausta ei varsinaisesti enteillyt uraa suomalaisuuden eturintamassa. Hän syntyi 1806 Tukholmassa eikä hän koskaan oppinut täydellisesti suomen kieltä. Mutta tätä oli suomalaisuusaatteen edistäminen 1800-luvun alkupuolella Suomessa muutenkin: ruotsinkielisen yläluokan ihmiset ”löysivät” uusissa oloissa kansallisuusaatteen, nyt osana Venäjän keisarikuntaa. Jotkut hurjimmista jopa alkoivat opetella perhekunnittain tavallisen rahvaan hyvin yksinkertaisena pidettyä suomen kieltä. Ei tämä aate tyhjästä ilmestynyt, taustalla olivat pääsääntöisesti saksalaiset filosofit Hegelin johdolla, jotka puhuivat kansallisvaltiosta.

Snellman opiskeli ensin Turun yliopistossa, mutta 1827 suurpalon jälkeen yliopisto siirrettiin Helsinkiin, Snellman sen mukana. Siellä hän valmistui filosofian maisteriksi 1832. Yliopistopiireissä kokoontui noihin aikoihin Lauantaiseura, jonka jäseniin kuului Snellmanin lisäksi mm. J.L. Runeberg ja hänen vaimonsa Fredrika, Elias Lönnrot, Zacharias Topelius sekä Fredrik Cygnaeus. Tässä ystäväpiirissä keskusteltiin ja väiteltiin suomalaisesta kulttuurista, syntyipä näistä ajatuksista myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Venäläisille sopi oikein hyvin, että Suomessa puuhasteltiin suomen kielen parissa, sen nähtiin katkovan yli puolituhatvuotisia siteitä vanhaan emämaahan Ruotsiin.


Suomen kieltä puhui 1800-luvun alkupuolella Suomessa äidinkielenään noin 85% väestöstä, mutta käytännössä koko hallinto, oikeuslaitos, koulutus ja kulttuuri oli ruotsinkielistä. Suomen kieltä kohdeltiin pitkään hyvin eri tavalla kuin ruotsia. Euroopan ”hullun vuoden” 1848 jälkeen suuriruhtinaskunnassa kiellettiin suomen kielinen poliittinen ja yhteiskunnallinen kirjallisuus. Ruotsiksi sai kirjoittaa lähes mistä vain, sillä eihän vallankumouksia tehdä eliitistä käsin, mutta uudet aatteet rahvaan käsiin joutuessaan voivat laukaista kuohuntaa.

Snellman oli ratkaisevassa roolissa, kun keisari Aleksanteri II antoi 1863 ns. kielireskriptin (onpas mukava sana!). Tämä tarkoitti sitä, että 20 vuoden siirtymäajan jälkeen suomen kielestä piti tulla maan hallinnossa tasa-arvoinen ruotsin kielen kanssa. Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, mutta kun Alexander Järnefelt oli Kuopion kuvernöörinä 1884-88, vaihtoi hän ensimmäisenä valtionhallinnon aluejohtajana hallintonsa virkakieleksi suomen, mutta se on kyllä oman blogikirjoituksen arvoinen asia..

Toinen Snellmanin merkittävä teko oli 1860 käyttöön otetun oman valuutan markan irrottaminen Venäjän ruplasta vuonna 1865. Nyt olikin yhteiskunnallinen ura semmoisessa nousujohteessa, että hänet aateloitiin 1866. Loppuvuosien harrasteisiin kuuluivat mm. toimiminen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä 1870-74. Hän kuoli 1881, hauta on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Kun seuraavan toteutat hautausmaaturismia siellä, Snellmanin hauta on osoitteessa V6-12-10. Ja esiintyypä Snellman myös peleissämme Suomi, Helsinki ja Savo.

Maamme - Vårt land 

Maamme laulu, alkuperäiseltä nimeltään Vårt land, on taustaltaan hyvin ei-suomenkielinen: sen kirjoitti Juhan Ludvig Runeberg 1846 ruotsiksi ja sen sävelsi saksalaissyntyinen Fredrik Pacius. Laulun ensiesitys oli 13.5.1848, kun Helsingin yliopiston oppilaat viettivät kevätjuhlaansa. Ensin marssittiin kaupungin keskustasta Kumtähden (eli Kumpulan) kentälle nykyisten Hämeentien ja Kustaa Vaasan tien kainalossa, ja laulua laulettiin koko ajan torvisoittokunnan säestyksellä. Silloinkin opiskelijaelämä oli, no, kosteaa, väkijuomia nautittiin antaumuksella. Käännöksiä suomen kielelle tehtiin heti ensiesityksen jälkeen, nykyisen kieliasunsa se sai 1889. Kumpulan kentällä on laulun ensiesityksen muistomerkki.


Alla on Eero Järnefeltin luonnos Flora-juhla maalauksesta, joka kuvaa vuoden 1848 Floran päivän juhlaa Kumtähden kentällä. Kuvassa Fredrik Cygnaeus on juuri nousemassa puhujakorokkeella.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Helsinkikö ainoa pääkaupunkimme?

Suomi-pelin lähtöpaikka on pääkaupunkimme Helsinki. Pelin historiaosassa käydään läpi kolme Helsinkiin liittyvää kehityskulkua, mutta yksi näkökulma sieltä puuttuu: miksi juuri Helsingistä tuli Suomen merkittävin kaupunki ja lopulta pääkaupunki? Ja mitä muita pääkaupunkeja meillä on ollut?


Helsinki nykyään

Kun nyky-Suomen alueita Varsinais-Suomesta alkaen alettiin kytkemään Ruotsin alaisuuteen, ei Ruotsissa ollut varsinaista pääkaupunkia. Sigtuna on Ruotsin ensimmäinen kaupunki ja pitkään myös tärkein, se perustettiin 900-luvulla. Tukholma mainitaan teksteissä vasta vuonna 1252, joskin sitä on asuttu jo aiemmin. Tukholman asema vahvistui pikkuhiljaa, mutta vasta Ruotsin erottua Kalmarin unionista (1397-1523) eli kuningas Kustaa Vaasan aikana alkaen vuodesta 1522 Tukholman asema pääkaupunkina virallistui. Kalmarin unionia hallittiin enimmäkseen Tanskasta eli Kööpenhaminasta käsin.

Ruotsin itäisten osien eli nykyisen Suomen hallintopaikaksi tuli Turku. Se oli sopivasti lähellä Tukholmaa ja olihan sinne perustettu linnakin jo 1200-luvun lopulla. Tärkeä piispanistuin oli siellä jo aiemmin 1200-luvulla. Turun asema vahvistui 1600-luvulla entisestään, kun sinne perustettiin ensin vuonna 1623 hovioikeus valtakunnan itäosia varten ja vuonna 1640 Turun akatemia, Suomen ensimmäinen yliopisto.


Turku vuonna 1814 ennen suurta tulipaloa
Näin mentiin 1800-luvun alkuun. Napoleonin sotien aikana Ranskan keisari ystävällisesti antoi Venäjän keisari Aleksanteri I:lle luvan vallata Suomi Ruotsilta. Suomen korvikkeeksi Ruotsi sai ottaa Norjan, ettei Ruotsille vain tulisi paha mieli... Tuolloin Suomi sai autonomian ja Turusta tuli Suomen suuriruhtinaskunnan hallintokaupunki. Venäjälle Turku oli kuitenkin liian ruotsalaismielinen ja lähellä Ruotsia, siksi vuonna 1812 uudeksi hallintokaupungiksi tuli Sveaborgin eli Viaporin eli nykyisen Suomenlinnan merilinnoituksen suojaama Helsinki. Turun merkitys alkoi vähetä. Suuri isku tuli vuonna 1827, kun Pohjoismaiden suurin kaupunkitulipalo tuhosi suuren osan Turusta. Samalla paloi myös Turun akatemia ja yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Turku oli vielä 1840-luvulla asti suurin kaupunki, mutta Helsingin asema vakiintui suuriruhtinaskunnan hallintokaupunkina.

Mutta eihän Helsinki vielä silloinkaan ollut meidän pääkaupunkimme, sillä olimme Suomen suuriruhtinaskuntana osa valtavaa Venäjän keisarikuntaa, jonka pääkaupunki oli bolsevikkivallankumoukseen asti Pietari. Sen venäjänkielinen nimi oli 1. maailmansotaan saakka saksalaistyylisesti Sankt-Peterburg, sitten kaupungin nimeksi tuli venäläisempi Petrograd. Leningradista, saati Moskovasta, ei onneksi koskaan tullut minkään muotoisen Suomen pääkaupunkia...

Aikoinaan pääkaupunkeja ei varsinaisesti ollut, kuninkaan hovi liikkui kuninkaan mukana. Sitten hallinnot vakiintuivat ja linnoitettuja pääkaupunkeja perustettiin. Näin kävi myös Suomen suhteen, kun Tukholmasta tuli Ruotsin ja siten Suomenkin pääkaupunki. Turku oli pitkään hyvin tärkeä Ruotsin itäisten osien (=Suomen suuriruhtinaskunnan) hallintokaupunki, mutta pääkaupunki se ei ole koskaan ollut. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että turkulaiset edelleen pitävät itseään oikeana pääkaupunkina. Helsinki sai sitten Turun roolin Venäjään kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan hallintokaupunkina, mutta pääkaupunki siitä tuli vasta itsenäistymisen yhteydessä vuonna 1917.

Lisää tarinaa tähän aiheeseen liittyen löydät muun muassa Helsinki- ja Suomi-peleistämme!

- Pekka Pelintekijä

tiistai 17. marraskuuta 2015

Artisteja ennen ja artisteja nyt

Cheek

    
Pari viikkoa sitten tuli Yleltä dokkari Cheekistä. En enemmälti katsellut sitä, mutta näin pätkän, jossa hän keskusteli seuraavasta levystään ja omasta tulevaisuudestaan: miltä hänen pitäisi kuulostaa, mikä kertoisi hänestä parhaiten, jne. Sparrikavereina oli levy-yhtiön ihmisiä, joilla saattoi olla mielessään jopa asiakkaassa/tuotteessa liikkuva raha. Mielessä varmaan liikkui myös ulkonäköseikat, eli mikä visuaalipuolella vahvistaisi musiikin viestiä. Mutta tehtiin sitä ennenkin.

Sibelius-lautapeli
Kun Sibeliukset muuttivat pysyvästi maalle eli Tuusulan pitäjän Järvenpään kylään, oli sekä Ainolle että Jannelle tärkeää, ettei ”laskeuduttaisi” eli ryhdyttäisi pukeutumaan vähemmän tyylikkäästi. Naapurissa heillä oli esimerkki maalaisesta pukeutumisesta, Juhani Aho. Hän pukeutui kaupunkimatkoillaan muodin mukaisesti, mutta Järvenpäässä asu vaihtui savolais-maalaiseen tyyliin. Puhumattakaan vielä Toskan kesäpaikasta Hangon lähellä Tvärminnessä, jossa Ahon perhe jopa harjoitti sinällään terveysihanteiden mukaista ulkoilmavitalismia. Vaikka Sibeliuksilla oli vielä parikymmentä vuotta Järvenpäähän muuton jälkeen rahatilanne välillä hyvinkin tiukka, pukeutumisesta ei tingitty. Uran takia välttämättömillä ulkomaanmatkoilla piti näyttää asianmukaiselta taiteilijalta, ei konkurssin partaalla hoippuvalta karriäärinrakentajalta. Eikä Janne lähtenyt edes Ahon kanssa kalaan Tuusulanjärvelle ilman prässipukua, kovat kaulassa!

Sen sijaan taiteelliseen puoleen Janne ei tarvinnut konsultteja. Kavereiden kanssa piti tietysti jutella, joskus pitkäänkin (jopa päiväkausia putkeen..), mutta varsinaisen luomistyön pohja luotiin pitkillä kävelyretkillä Ainolan ympäristössä sekä säännöllisen epäsäännöllisillä ulkomaanmatkoilla. Niistä sitten syntyi ajallaan, riittävän pitkän tahdin takomisen jälkeen, suomalaista musiikkia koko maailmalle. Sibeliuksen elämästä olen kirjoittanut enemmänkin uudessa lautapelissä, Sibelius - suomalainen mestari.

Lisätietoa pelistä alla:
http://historiapelit.fi/
https://www.facebook.com/sibeliuspeli/?fref=ts

Pekka Pelintekijän maisema