Siniristilippu nyt 102 vuotta!

Suomalaiset liput ja vaakunat ovat olleet läpi historian tärkeitä symboleita maamme yhteishengen ja oman kulttuurin luomisessa. Mutta mikä on näiden symboleiden historia?

Ensimmäinen (lähes) kansallinen tunnuksemme, punakeltainen vaakunaleijona, on peräisin vuodelta 1581. Silloin Suomesta tuli osana Ruotsin kuningaskuntaa suuriruhtinaanmaa, ja pitihän tämmöisellä maalla olla tunnus. 1800-luvulla, kun sitten olimmekin jo osa Venäjän keisarikuntaa, lippumme ja samalla koko Venäjän lippuina oli musta-valko-keltainen sekä Venäjän nykyinenkin valko-sini-punainen lippu. 1860-luvulla virisi keskustelu omasta lipusta, osaltaan kauppamerenkulun tarpeisiin. Kauppalaivoille haluttiin oma lippu, mutta yksimielisyyttä ei löytynyt. Oli puna-keltaisen leijonalipun kannattajia, toiset halusivat sini-valkoista. Itsenäistymisen yhteydessä sovittiin karmiininpunaisella pohjalla olevasta kultaisesta leijonasta, koristettuna yhdeksällä heraldisella ruusukkeella.

Eipä päättynyt lippuvääntö vielä tähän. Kun kevään 1918 sota oli ohi, ei voittaneiden valkoisten mielestä punalippu enää tuntunut hyvältä. Sitä kuitenkin käytettiin toukokuun 1918 lopulle saakka, kunnes 28.5. päädyttiin nykyiseen sini-valkoiseen ristilippuun. Tämä meille kaikille tuttu suomalaisuuden symboli nostettiin ensimmäisen kerran tankoon 29.5.1918.

Lipun risti on toki kristillinen symboli, mutta sen myös ajateltiin liittävän meidät Pohjoismaihin Venäjän vallan jälkeen. Lipun värit symboloivat Suomen valkeita talvia ja sinisiä järviä. Alunperin lipun sininen väri oli hieman laveasti määritelty ultramariini, mutta kangasmallien haalistuttua on lipun värejä määritelty useasti uudelleen ja nykyään lipun sininen on Pantone-värijärjestelmässä 294C.

Suomen lipun vaiheista kerrotaan myös Suomenlinna- ja Suomi-Finland-peleissä!